Valmennan
itselleni oman sisäisen rytmin kunnioittamista ja sisäistämistä. Näen, että
tämä tukee omassa keskuksessani olemista ja oman itseni johtamista kohti
korkeimman itsen kanssa yhdentymistä.
Minulla on
tarkoituksena avautua sydämen tasolla toteuttamaan tehtävääni. Tehtäväni on
olla avaaja ja suunnan näyttäjä itselleni, itsessäni, perheen, yhteisön ja
ihmisyyden ja planeetan hyväksi. Valitsen
tämän tehtävän, koska minulla on siihen mahdollisuus tahtoni kautta. Toteuttaa
omaa sisäistä vapauttani valita, rakkaudellisesti ja myötätuntoisesti antaa
tapahtua.
Hyväksyn, annan palaa!
Tähän
tehtävään ja sen eteenpäin viemiseen on minulla jooga, naurujooga, valmennukselliset taidot,
harmonisoidut persoonani osat, läsnäolon ja kohtaamisen taito, rakkaudellinen
ja hyvä tahto. Olen
tietoisesti läsnä tässä hetkessä, ohjaten omaa ”ryhmääni” itsestäni käsin.
Annan tilaa oivalluksille kiireettömässä ilmapiirissä liikkumalla luonnossa,
joogaharjoituksella ja centering-harjoituksilla (tietoisuusharjoituksilla) päivittäin. Nauttimalla
raikasta ja ravitsevaa ruokaa, ruokaa mitä tahdon itse syödä.
Viisas tahtoni
on valjastettu kuuntelemaan arvostavasti kehoni viestejä ja tuntemuksia.
Hyvällä ja vahvalla tahdolla vastaan tarpeisiin ja toteutan teot vahvalla
tahdolla sekä hyvää ja viisasta tahtoa käyttäen. Näin kunnioitan kehoani.
Rakkaudellinen
tahto ja transpersoonallinen tahto antava minulle voimaa ja saavat vahvistusta
intuitioni kautta, jotta kaikki tämä palvelee myös korkeinta itseäni.
Annan siis
muiden kiirehtiä, olen keskuksessani ja olen enemmän! Elän omaa aikaani, tässä
ja nyt. Kiitän tästä kaikesta päivittäin ja luon oman tapani rakastaa omaa
sisäistä rytmiäni, kehoani ja anna sydämeni loistaa!
Tove
Jansonia lainaten: ” Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota”.
Olen rohkea
itsessäni ja omissa valinnoissani. Minä johdan tätä kaikkea.
Mitä minulle kuuluu?
Tällä hetkellä olen innostusta ja
oivalluksia täynnä.
Viime kuukauden aikana tapahtunut oman haavan oivaltaminen, sen syvyys ja
kaiken siihen patoutuneen tunteen vapauttaminen kehosta on tuonut huimaa energiaa
vieden kaikkea oppimaani eteenpäin.
Vielä 2 viikkoa sitten olin jumissa
itsessäni, sisäinen puheeni oli järkyttävää, sijaistoiminnot hallitsivat ja
tunsin olevani ihmisraunio. Ainainen ja pitkäaikainen rahahuoli oli päällä
täydellisen totaalisesti. En saanut rauhaa centeringeissä. En yöllä, en
päivällä. Aivan sama miten tein, niin mikään ei toiminut, sillä yhteys oli
poikki!
Huomasin jällen kerran, että yrittämällä, suorittamalla ja haluamalla ei ole pääsyä eteenpäin.
Puikoissa heilui jokin osani. Lakkasin siis yrittämästä ja siinä se oli- antautuminen.
Olen
äärettömän kiitollinen tästä kaikesta mitä olen saanut oppia, ymmärtää ja
päästää itsessäni vapaaksi hyvinvointivalmentaja koulutukseni aikana.
Tähän tämä
Rumin teksti sopii kuin nenä päähän:
Ensin-
”Älä huoli,
vaikka elämäsi on kääntymässä päälaelleen. Mistä tiedät, että se elämä, johon
olet tottunut, on parempi kuin se, joka on tulossa?”
Sitten-
”Kysyin,
miksi sain vain tämän? ja ääni vastasi: ´vain tämä´ vie sinut kohti Sitä”
Lopuksi-
”Olet
paennut häkistä. Olet levittänyt siipesi. NYT, LENNÄ!”
Tämä
kokonaisuus, mitä olen opiskellut ja opiskelen koko loppuelämäni ajan, on
mielettömän hieno 😘😍 Kiitos, kiitos ja kiitos!
Mitä olen
oppinut: tyhjä tila ja jumi ovat juuri sitä missä kaikki siemenet kylvetään ja
kiireettömyys, rakkaus ja vapaus toimia/valita itselle oikeat teot idättää
siemenet. Luottamus, rohkeus ja antautuminen kasvattavat juuret, joihin
tukeutuen voin antaa puuni kurkottaa kohti korkeinta itseäni, sieluani.
Se mitä
kohtaan määränpäässä riippuu täysin tämän päivän askeleestani ja sen laadusta.
Tämän olen oppinut!
Kommentit
Lähetä kommentti